Kuvia Timon pyörämatkan varrelta

Tässä muutamia poimintoja Timon kuva-arkistosta!

This slideshow requires JavaScript.

kotimaassa jo muutaman päivän ajan

Palasin vappuaattona ja olen ollut kohta viikon kotona. Tuntuu taas siltä, ettei ole pois
ollutkaan. Nyt täytyy vähän sulatella näitä menneitä viikkoja ja sen jälkeen tehdä yhteenvetoa.

28.4. Jacksonville Beach

Matka paattyi eilen tanne Atlantin rannalle.Viisikymmenta ajopaivaa ja runsaat 4900 km. Tana aamuna tuntui vahan oudolta , kun ei tarvitse valmistua ajoa varten.
Tanaan menen pyoraliikkeeseen ja yritan saada kuljetusboxin uskolliselle hevoselleni (pyoralle) ja siirryn iltapaivalla lentokenttahotelliin odottamaan huomispaivan lentoa.
Viela kerran kiitos kaikille blogiin osallistuneille ja muillekin hengessa mukana olleille. Olette olleet suureksi avuksi.

Paasiaismaanantai Live Oak

Runsaat sata kilometria Jacksonvillesta. Huomenna tai ylihuomenna perilla. Menen siis suoraan Jackosonvilleen, koska sielta on paluulento. Yritin saada lentoa perjantaiksi, mutta vali Jacksonville-New York on aivan taynna. Soitan huomenna siis tiistaina Areaan ja kysyn muita vaihtoehtoja. Viela pitaisi saada jarjestymaan polkupyoran kuljetus. Jouduin se tulomatkalla kayttamani laukun jattamaan San Diegoon. Katsotaan nyt, miten asia jarjestyy.
Viime paivat ovat olleet vahan sellaista lopun tahkoamista. Niinkuin viimeksi kerroin, eivat maisemat oikein vaihtele. Kieltamatta taalla on vehreaa, isoja puita, jotka reunustavat tieta. Kaupungit ovat kaikki samanlaisia; tie menee sen lapi ja kaikki pikaruokalat ja muukin liike-elama on keskittynyt sen varrelle.
Ihmiset ovat kylla varsin ystavallisia. Eilen taas kerran vaihdoin rengasta huoltoasemalla ja sanoin eralle naiselle, etta harmittaa kun meni jo toinen sisakumi saman paivan aikana. Tulin viela maininneeksi, etten saa sopivia uusia muuta kuin Wallmartista. Vahan ajan kuluttua nainen palasi takaisin ja kysyi tarvitsenko kyydin Walmartiin; tuli jo lahdettyaan ajatelleeksi, etten paase sinne.En tarvinnut, koska olin juuri 20 minuuttia aikaisemmin kaynyt ko kaupassa hakemassa uusia sisakumeja.
Ei sita osaa oikein ajatella, etta kohta tamakin komeus loppuu, mutta uskottavahan se on.
Haluan kiittaa kaikkia ystavallisten ja kannustavien kommenttien lahettajia. Olette olleet suurena tukena taman vaiherikkaan matkan aikana.
Kiitos.

Lauantai 23.4. Florida

Eilen vaihoidn viimeiselle kerttalehdelle. Perilla olen todennakoisesti ensi viikon lopulla, vaikka kaikkeen pitaa varautua. Floridasta ei ole paljon kerrottavaa. Maisemat ovat kutakuinkin samanlaiset koko ajan; lievaa kumpuilua. Tuulet tulevat koko ajan smasta suunnasta, kaakosta ja ovat siis hieman vastaiset. Lamminta riittaa, joka paiva yli 30. mutta kyllahan taman jo kestaa. Renkaita menee tasaiseen tahtiin; aina sama syy. Jonkinlainen metallipiikki, joka ilmeisesti tulee hajonneista autonrenkaista.
Kylla tata tassa on jo ollut; kotimaahan on mukava palata.

Tiistai 18.4. Alabama

Eilen aamulla lahdin siis New Orleansista ja sompailin aamuruuhkassa kaupungin lapi. Kyllahan se hyvin sujui. Lahes sata kilmoteria tulin Missispin suiston ramealuiden lapi, kunnes paasin Meksikon lahden rannalle ja tie kulki aivan rannassa . Hiekkarantaa riitti kymennia kilometreja. Vakea ei viela tahan aikaan juuri ole, mutta muuten oli kaunista. Hiekkahan on aivan valkoista , koska se ei varsinaisesti ole hiekkaa vaan merielavien murskautuneita kuoria. Tuuli puhalsi suoraan merelta ja niinhan siina kavi, etta vielakin kaiken auringon paahteen jalkeen ja 30 suojakertoimen voiteesta huolimatta kasivarret karahtivat. Ostin tanaan taas 50 kertoimen voidetta.
Iltapaivalla siirryin Alabaman puolelle ja huomenna sitten Floridaan. Uusia osavaltioita ei sitten enaa tulekaan, seuraavaksi tulee Atlantti vastaan. Tanaan puskin vastatuuleen ja jain 90 kilometeriin, eilen meni 145.
Kaikki hyvin.

New Orleans, sunnuntaina 17.4.

Non niin , bloginpidossa on ollut viikon tauko valitettavasti. Olen yopynyt motelleissa , joissa ei ole yleisolle tieokonetta. Eraalla paikkakunnalla yritin menna kirjastoon, mutta sekin oli kiinni viiden aikaan iltapaivalla. Nyt olen New Orleansissa Matti Vehaskarin luona yhden yon ja kirjoitan hanen koneellaan. Matti on Heikki Ojanperan kaveri ja lasten munuaistautien professori. Han on asunut 17 vuotta New Orleansissa ja vuodesta 83 lahtien USA:ssa. Hanella on amerikkalainen vaimo, joka puhuu hyvin suomea seka kolme lasta, joista kaksi asuu Suomessa. He asuvat ihastuttavassa talossa varsin keskella kaupunkia ja ovat olleet todella ystavallisisa.
Kuluneen viikon maanantain alkoi sateen merkeissa ja sadetta kesti kokonaiset 10 minuuttia. Viikon aikana olen siirtynyt siis Lousianan puolelle ja matkani tanne New Orleanssiin poikkkeaa virallisesta reitista. Kyllastyinkin vahan kulkemaan noita syrjateita, vaikkei highweiden pientareetkaan aina herkkua ole. Eilen oli taas rengasralli, kun takarenkaassa oli naula pystyssa ja mukana olleet paikatut sisakumit toimineet. Sain ostettua lopulta uusia ja ongelma oli ratkaistu.
Olen viikon aikan tullut kaikkiaan yli 700 kilometria, vaikka tanaan vain 50 kovaan vastatuuleen. Eilen sitten puolestaan 140. Tasamaata kokonaan.. Huomenna lahden etenemaan Meksikon lahden rantatieta pitkin ja siirryn viralliselle reitille parin paivan kuluttua Mobilessa, Alabamassa.
Luosianan alueella ja Texasissakin on ollut ongelma, joka tuntui valilla vahan arveluttavalta. Koirian ei pideta pihalla kinnii, vaan ne ryntaavat pihalta peraasi haukkuen suu vaahdossa. Valilla ne ovat isoja koiria, eika oikein tieda mita pitaisi tehda. Tapaamani muut matkalaiset ovat antaneet erilaisia ohjeita: osta sumutinta, jota ruiskutat niiden paalle, ruiskuta vetta juomapullosta, lyo kepilla jne. Itse kiihdytin kierroksia ja pyrin paasemaan karkuun, mutta kylla ne aika pitkaankin saatoivat juosta perassa. Kaikki sanoivat , etteivat ne pure, mutta eihan siella tarvitse olla kuin yksi poikkeus joukossa. Sitten muutin taktiikkaa: ajoin normaalia vauhtia ja puhuin niille tyynnyttavalla aanella suomeksi ja kumma kylla siihen ne sitten useimmiten tyytyivat ja kaantyivat takaisin kotipihalle.
Talla Lousianan puolella ihmettelin, minka takia pelloille pumpataan runsaasti vetta. Olin kylla kuullut, etta taalla viljellaan runsaasti riisia. Mutta asialla on toinenkin selitys. Niita kaytetaan rapujen kasvatukseen, Lousianahan on suuri rapujen tuottaja. Taman kuulin miehelta , joka piti pienta kylakauppaa, vuokrasi kanootteja jokimatkaa varten ja sanoi kalastavansa ja pyydystavansa alligaattoreita syotavaksi.
Eilen tulin Missisipin yli ja onhan se tietenkin mahtava joki. Isot laivat kulkevat pitkalle ylavirtaan.
Olen laskenut olevani perilla joskus ensi viikolla ( ei siis alkavalla). 3700 km on nyt takanapain. Kaikki tietenkin edellyttaen, ettei viivytyksia tule ja terveytta piisaa. Terveiset kaikille blogin lukijoille.